«

»

touko 25

Lastenvahti saa palkkionsa

Vielä tunti jäljellä, ajattelin katsoessani kelloa keittiön oven yläpuolella. Oli iltapäivä, se lähenteli jo kolmea. Tämä oli jo kolmas päiväni samassa perheessä, jonka lastenvahti oli äkillisesti tullut kipeäksi. Nyt oli kuitenkin perjantai ja saatoin rentoutua ajatuksiini työkeikan loppumisesta, lapsen rauhallisesti nukkuessa omassa sängyssään. Kaikki oli mennyt ihan mukavasti, vaikka jännitin kuinka tulisin selviämään. Ensioletukselta pariskunta joka minut oli ilmoituksen kautta ottanut töihin vaikuttivat todella säntillisiltä ja yläluokkaisilta – eikä heille todellakaan ollut minkäänlaista ongelmaa näyttää sitä. Minä taas olin hieman eri taustasta peräisin, erilaisin ajatuksin varusteltu nuorimies – tuntui että idealismissani kaukana edes keskiluokkaisesta. Kaikki näytti sujuvan hyvin ensikohtaamisen jälkeen, joka kieltämättä oli hyvin pinnallinen, mutta edellispäivänä olin jopa jäänyt juomaan teetä heidän kanssaan ennen kotiin lähtöä.

– Miten sinä tulit valinneeksi tälläisen alan?, mies aloitti aidosti kiinnostuen. Kuin se olisi maailman suurin ihme että nuori mies saattaa tehdä jotakin sellaista kuin vahtia lapsia. Mutta hän kysyi sen silti aidosti, vilpittömästi ja tuntui oikeasti olevan kiinnostunut kuulemaan jotakin minusta. Kerroin jotankin ajatuksistani, siitä kuinka pidin lapsista ja kuinka minusta aika sujui oikein leppoisasti tässä työssä. Pidinhän oikeasti siitä! Ehkä hieman huolittelematon ulkoasuni sai heidät kiinnostumaan, ehkä heillä ei ollut minkäänlaista kontaktia omiensa kaltaisten ystäviensä ulkopuolella ja heitä tietyllä tavalla ihastutti tietynlainen erilaisuus elämäntyyleissä.

– Mutta olet niin suloinen, että sinusta varmasti lapset tykkäävätkin, nainen jatkoi ja kertoi jatkoksi kuinka heidän pienokaisestaan oikein näkyi ihastus päivän leikeistä. En oikein tiennyt miten vastata. Hieman vaikeana yllättävästä heitosta vastasin, että lapset tuntuvat tykkäävän kun joku vain leikkii heidän kanssaan ja on innoissaan. Hän naurahti ja totesi että niin se varmaan on, kaatoi lisää vettä teemukiini.

Minusta oli omituista olla heidän asunnossaan. Kaikkialla oli hyvin siistiä ja jokainen huonekalu oli sijoiteltu tarkasti ja huolitellen. Heillä kävi myös päivisin siivooja joka piti paikat viimisen päälle kunnossa, koska itse he olivat töidensä vuoksi liian kiireisiä siivoamiseen. Katselin kuvia aina yksin ollessani, kun vahdittavani nukkui, ja ajattelin millaista elämä mahtaa niiden takana olla.

Pariskunta oli hieman alle 40-vuotias, hyvin menestynyt ja edustuksellinen. Heidän hääkuvansa oli kieltämättä kaunis. Nainen oli kuin enkeli vaaleassa asussaan, pikimustien kutrien valuessa pitkinä olkapäille. Mies oli komea ja hymyileväinen kalliissa puvussaan. Kiinnitin etenkin huomiota naisen tummiin silmiin ja olemukseen. Hänessä oli hieman itämaisia piirteitä, vaikka hän olikin ihan suomalainen. Mustat hiukset, mustat kulmat ja syvän tummat silmät. Jotakin katseen vangitsevaa ja hänestä hehkui syvä aistikkuus. Hän pukeutui tyylikkäästi, jakkuihin, minihameisiin, ihonmyötäisiin mekkoihin. Hänellä oli kaunis ja hyvin muodostunut vartalo, jota hän näytti mielellään tuovan pukeutumisellaan esille.

Kuljeskelin taas edes takaisin, kello tuli varttia yli kolme. Lapsi nukkui vielä sikeästi ja istahdin sohvalle. Asunto oli täysin hiljainen. Pian kuulin äänen ovelta, kuinka avain työntyi lukkoon ja ovi aukesi. Nousin pystyyn ja menin katsomaan kuka sieltä tulee.

– Lähdin töistä hieman aikaisemmin kuin oli ajatus, kerrankin, onhan taas viikonloppu alkamassa. Se oli Jaana, pariskunnan nainen.

– Kuinkas teillä on mennyt Hertan kanssa tänään?, hän kysyi ja laski laukkunsa eteisen pöydälle. Hän istuutui tuolille alkoi riisua korkokenkiään. En voinut käsittää miten joku saattoi pitää niitä koko päivän, mahtaa tuntua epämukavalta. Hän liu’utti tummat avokkaat pirteiden punaisten sukkahousujen verhoamista jaloistaan ja ponnahti pystyyn.

– Ihan hyvin, ei mitään ongelmia ja hauskaa meillä on riittänyt, vastasin reippaasti. Ajattelin että ehkä hän päästää minut hieman aikaisemmin ja hymyilin vielä leveästi vastauksen päälle.

– Minun pitää tehdä muutama paperityö, joten menen hetkeksi työhuoneeseen. Älä anna minun häiritä, Jaana sanoi. No niin, siinä meni sitten se haave lyhyemmästä päivästä. Hän kipitti läpi olohuoneen askelten vaimeasti tupsahdellessa parkettiin. Hento hajuveden tuoksu levisi huoneistoon hänen laitettuaan oven kiinni. Istuin takaisin sohvalle. Minuutit matelivat aina kun piti odottaa. Masentavaa. Ja entistä hitaammin, kun tietää olevansa tarkkailevan silmän tai kuuntelevan korvan alla.

– Anteeksi, mutta voisitkohan sinä auttaa?, Jaana kysyi.

– Minun pitäisi saada tuolta ylhäältä yksi kansio mutta en yletä ja en uskalla nousta tuolille ilman että joku pitää kiinni siitä.

Kävelin huoneeseen. Tammisen kirjoituspöydän takana oli korkea kaapisto jonka eteen Jaana oli kiikuttanut toimistotuolinsa. Ikkunasta paistoi sisään kaunis iltapäivän aurinko, se lämmitti huoneen mukavasti. Näin kävellessäni vilauksen näkymästä kaupungin ylle, olimme seitsemännessä kerroksessa.

Hän kiipesi tuolille ja minä otin siitä tukevan otteen. Hän avasi kaapin ja kurottautui ottamaan kansiota. Hän varvisti ja koetti ylettää sormenpäillään saada kosketuksen siihen kun samassa horjahti ja oli tipahtaa tuolilta ellen olisi salamana tarttunut häntä reidestä ja takamuksesta tukien.

– Oiiih! Kuului huuto ja sain juuri ja juuri napattua hänet kiinni. Käteni tarttui kiinni häneen ja tunsin jäntevän reiden otteessani. Päästin yhtä nopeasti myös irti kuin olin tarrannutkin, heti kun huomasin hänen saavuttaneen tasapainonsa.

– Kiitos, siinä olisi voinut sattua pahasti ilman sinua! Jaana henkäisi. Hän laskeutui alas ja hengähti tuolilla.

– Toivottavasti Hertta ei herännyt, hän totesi ja kuin pyynnöstä lähdin tarkastamaan miten lapsi voi. Hän nukkui kuin lapset nukkuvat, ilman mitään tietämystäkään äitinsä läheltä piti – tilanteesta. Palasin Jaanan luokse ja ilmoitin havaintoni.

– Kiitos vielä, hän sanoi ja laski kätensä hartialleni. En oikein tiennyt mitä sanoa. Katsoin hänen ohitseen ja mumisin jotankin, että ei se mitään, onneksi ei sattunut hullummin.

Jaana katsoi minua silmiin kun palautin katseeni. Hän piti yhä kättään hartiallani ja antoi sen nousta niskalle. Hän lähestyi minua ja äkisti, kuin transsissa suuteli suoraan huulille. Hänen kielensä hakeutui tunnustelemaan, se löysi omani. Se tuli täytenä yllätyksenä.

– Hei, mitä sinä nyt, minun pitäisi varmaan lähteä, sanoin kun hänen huulensa hellittivät. Sydämeni löi kiihtyneenä ja tunsin vain sumun takaa tämän huoneen ja tilanteen missä olin. Mutta Jaana ei sanonut mitään, hän vain katsoi minua suoraan silmiin. Hän tarttui kiinni käsiini ja painoi minut vasten kaapistoa joka jatkui myös kirjoituspöydän vasemmalla puolen. Hän oli voimakas, itsevarma nainen ja hänen intohimoinen katseensa oli jo minusta pelottavaa.

– Älä lähde, älä vielä, hän sanoi ja tunsin hänen hengityksensä kasvoillani. Niin lähellä hän oli. Ja yhä lähemmäs hän minua painautui. Hänen kauluspaitansa rypistyi selvästi kun hän painui rintaani vasten. Hän päästi käsistäni irti, laski omansa pakaroilleni ja veti minua tiukasti itseään vasten. Tunsin hänen kämmenensä puristavan tiukasti minua ja hänen lantionsa painuvan omaani vasten. Hän suuteli, voimakkaita intohimoisia suudelmia. Näykki kaulaani kiihkon vallassa. Kostein huulin. Hän repi napit paidastani auki ja hamusi suullaan nännejäni ja näykki sieltä täältä rintakehääni. Huokaisin, ja ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan tunsin käden kouraisevan haaroväliäni. En voinut estellä seisokkiani. Olisin heti paikalla juossut tilanteesta ulos jos vain olisin pystynyt.

– Sinulla seisoo, senkin tuhma poika? Jaana härnäsi kysyvästi ja jatkoi hieromistaan. Hän hymyili samalla kun avasi hieman omia paidannappejaan toisella kädellään. Kiihotuin enemmän ja enemmän vaikken tuntenutkaan oloani vielä täysin mukavaksi. Etumukseni ahdistui äärimmilleen. Päässäni jyskytti vain pelot ja mielikuvat, jos hänen miehensä ryntäisi nyt kotiin. Miten minä selittäisin tämän, sillä tähän asti en ollut muuta kuin hämmästyksestä alistunut kaikkeen mitä Jaana minulla teki.

Hän otti jälleen kiinni niskastani ja hiuksistani, painoi kasvoni vasten mustien pitsireunaisten liivien peittämiä rintojaan. Hänen puristuksensa oli kovin voimakas ja ihanhdin ääneen kivusta. Toinen rinta nousi ulos liiveistä ja sen tummanpunainen nännipiha hehkui iltapäivän valossa. En voinut muuta kuin nuolla, nuolla hänen kovettuvaa nänniään, kiinteän pyöreää rintaansa pelästyneenä mitä tapahtuu ellen tee niin. Hän riisui liivit todella nopealla liikkeellä ja vapautti kauniit rintansa, vain paidan reunan painuessa niiden päälle verhoksi.

– Et usko kuinka paljon minä haluan sinua, Jaana sanoi huokaillen kosketusten vielä viipyessä herkillä rinnoillaan.

– Halusin jo eilen, kun katselin lähtiessäsi vartaloasi ja haaveilin sen nuoresta jäntevyydestä. Hänen katseessaan oli nyt pelkää tulta, vailla epäröinnin häivääkään.

– Kerroin Jaakolle, että aion naida tuota poikaa ennen kuin hän katoaa elämästämme, Jaana sanoi kosketellen samalla molemmilla käsillään paisunutta etumustani.

Hän repi minulta housut jalasta avaamatta edes vyötä kunnolla. Riuhtaisten niin että meinasin horjahtaa. Samalla laskeutuivat alushousuni paljastaen vain seisovan kovan kaluni. Olin kuin omituisessa unessa. Mitä minä teen?, jyskytti päässäni.

Jaana tarttui kiinni kaluuni varmoin ottein. Hänen kielensä maisteli sen vartta ja sormensa vetivät muutaman kerran esinahan edes taas, jättäen kuitenkin taakse voidakseen herkutella tummanpunaisella paisuneella terskalla. Hänen kosketuksensa tuntui niin uskomattomalta, kiihottavalta ja samalla pyörryttävän nautinnolliselta että olin valahtaa lattialle. Sain pöydästä tukea ja huokaisin hänen jatkaessa suullista seremoniaansa. Hän imeskeli, nuoli, otti kaluni niin syvälle suuhunsa kuin pystyi ja kieritteli kielenpäällä herkkiä kohtiani. Hän hieroi kiveksiäni ja kutitteli etusormella niiden takaa. Huokailin ja ynähtelin pitäen kiinni pyödästä ja katsellen hänen lumoutuneita kasvojaan ja paljaana pomppivia rintojaan.

– Sinulla on ihana kalu, niin vahvan paksu ja vireä! Voisin syödä sinut kokonaan, sinä herkkupala, Jaana vaikersi.

Hän nousi pystyyn ja riisui paitani. Olin alasti, housut nilkoissa hänen edessään, mittailevan katseensa alla. Pian hän kuitenkin avasi vetoketjun hameensa sivusta, taivutti selkänsä kaarelle ja laski hameensa hitaasti paljastaen minulle naisellisen pyöreän peppunsa – oikein huolellisesti esitellen. Se oli kertakaikkisen upea. Pyöreät kiinteät pakarat ja voimakkaat reidet. Hän vietti aikaa paljon vartalonsa huollon parissa. Punaisten sukkahousujen kaulus nousi lantiolle asti. Hän pysähtyi hienoiseen eteen nojautuvaan asentoon pyllistäen minulle reidet tiukasti toisissaan kiinni.

– Loput minä jätän sinulle, Jaana henkäisi. Katsoin lumoutuneena hänen kohta alastonta vartaloaan. Pikimustat hiukset nutturalla ylhäällä, paljastaen herkän niskan.

– Noh, pelästyitkö? Jaana tiuskaisi hymyillen.

Astuin hänen taakseen ja hyväilin vartaloaan. Olin jo alkanut päästää irti pelästyksestäni ja vaikka liikuimmekin vaarallisilla vesillä, olin hyvin kiihottunut. Iho tuntui niin pehmeältä. Tunnustelin hänen selkänsä kaarteita kiihottuen entistä enemmän. Käteni laskeutuessa lantiolleen tartuin kiinni sukkahousujen reunasta ja laskin pakaroiden ylitse, yhteen puristuneiden reisin päältä alas nilkkoihin josta pujotin ne Jaanan nilkkaa ojentamalla nostamien jalkojen yli. Jäljelle jäivät vain pienet mustat alushousut jotka olivat tohinassa kulkeutuneet pakaroiden väliin. Suukottelin hänen pakaroita samalla kun tartuin pikkuhousuihin, laskin niitä varovasti alaspäin. Ne kuoriutuivat vaivattomasti, antaen lisää näköalaa hänen kauniin vartalonsa puoliin. Näin haaruksen kohdalla kostean kiiltävän läntin, puhdasta kiiman hikeä. Minun teki mieli painaa ne kasvoilleni, mutta heitin pikkarit lattialle.

Jaanan taivuttaessa yhä enemmän selkäänsä notkolle, suutelin ihanaa rangan kohdalle muodostuvaa uomaa. Hyväilin pakaroiden lämmintä ihoa ja työnsin yhden sormeni niiden väliin, liu’utin sitä kohti häpyä. Koskin huulia, levitin niitä hieman ja tunsin sen liukkaan lämmön joka veti minua puoleensa. Siinä työnantajani kiemurteli kosteutta valuvana ja hamusi kosketusta, ajattelin. Hän levitti reisiään ja avasi minulle kokonaan pyhimpänsä. Aloin unohtaa kaiken mikä mielessäni hetki sitten oli ehkä ollut. Hän huokaili ja inahteli jotakin ymmärtämätöntä kun liikutin sormiani hänen pillussaan, hyväillen välillä nivusia ja lähes karvatonta kumpuaan. Se tuntui hyvältä, ihanan lämpimältä liu’uttaa sormi kerrallaan hänen sisäänsä.

Käännyimme toisin päin ja suutelimme. Hyväilin hänen käsiä ja selkäänsä samalla kun hän veti minua lähemmäs pöydän reunaa. Nostin hänet sen päälle istumaan ja nosti nosti jalkojansa ylös. Näin nyt viimein ikkunoista tulvivassa valossa Jaanan, ihanana näkynä eteeni avautuvan alastoman vartalon, huolitellun häpykummun. Hänen vatsansa oli litteä ja treenattu. Kohoavat jäntevät reidet olivat kuin osa veistosta tässä kokonaisuudessa.

Asetin kaluni hänen hävylleen. Huulilleen. Levitin hieman ja työnnyin hitaasti sisään. Mikä ihana puristava tunne. Kaluni painui todella hitaasti, työntö työnnöltä yhä syvemmälle, hänen kosteuden voidellessa tietä eteenpäin ja eteenpäin. Suutelin rintoja ja katsoin hänen lähes ympäri pyörähtäviä silmiään. Hän oli todellakin tehnyt kaikkensa päästäkseen tähän. Joutunut lähes pakottamaan, mutta se onnistui hyvin hänen auktoriteetillään. Viimein olin pohjassa. Miten ihanalta se voikaan tuntua, vaikka hämmennys oli vain hetki sitten sekoittanut kaikki mielessäni.

Liikuin Jaanan sisässä. Suutelin hänen rintojaan, kaulaansa, hänen kasvojaan ja korvanlehtiä. Tunsin liukkauden lisääntyvän ja liikuin jo helposti työntyen joka työnnöllä syvemmälle ja syvemmälle. Huokailimme ja inahtelimme molemmat naidessamme heidän kotonaan, heidän häälahjaksi saamallaan työpöydällä. Jaana tarttui kiinni tiukasti vartalooni ja veti itseään vasten, milloin pitäen kiinni hartiostani tai repien hiuksistani, milloin tehostaen työntöjä vetäen lujaa pakaroistani minut itseään vasten.

Tunttui että leijuin ilmassa. Monta metriä korkealla. En edes huomannut kun yht’äkkiä heittäydyimme lattialle, kuinka Jaana hyppäsi päälleni alkaen villin tanssin lantiotaan kieritellen. Hän ratsasti minulla, saaliillaan painaen tiukasti minua maata vasten rintakehästäni. En huomannut kun hänen miehensä saapui kotiin ja tuli ovelle, katsoen kuinka vaimonsa nauttii lastenhoitajan kanssa perjantai-iltapäivän villistä seksistä. Kaikki oli minulle yhtä eteeristä hetkeä joka vain jatkui ja jatkui kunnes laukesin joidenkin hetkien jälkeen räjähtäen Jaanan sisälle.

Puin päälleni ja pysyin kuin hypnotisoituna paikallani sanomatta sanaakaan. Jaana oli yhä alasti ja hän tuli suutelemaan minua vielä kerran, hyväillen samalla pakaroitani ja selkää. Hän hymyili ja käveli niin luonnollisena, tavattoman kauniina pois huoneesta ja jätti minut yksin keskelle sekaista, kiimantuoksuista huonetta. En tiennyt mitä ajatella. Kun olin viimein saanut vaatteeni puettua, peläten valtavasti mitä tulee tapahtumaan, astuin olohuoneeseen ja näin siellä onnellisen avioparin, isän odottelemassa koska he saattaisivat mennä herättämään pienen lapsensa. Molemmat hymyilivät ja arvioivat minua katseellaan.

Ilmeeni oli sanoinkuvaamattoman hämmentynyt. Ja he saattoivat lukea sen kaiken sekunnin murto-osassa. Kaikki ne kysymykset. Jaana oli pukenut päälleen jo pyjaman ja Jaakko pyysi josko tämä voisi mennä herättämään Hertan sillä aikaa kun hoitaisi itse palkanmaksun. Hän viittasi minut eteiseen. Kävellessäni vielä punaisena kiihkeän seksin, orgasmini jälkeen, Jaana hymyili minulle vapautuneesti.

– Jaana piti sinusta kovin. Hän kertoi, Jaakko kuiskasi minulle virnistellen.

– Älä huoli, et ole ensimmäinen, etkä varmasti viimeinen. Nyt oli hänen vuoronsa, hän jatkoi. En tiennyt mitä sanoa. Jaakko antoi minulle rahat, paljon enemmän kuin olimme sopineet ja kävelin kohti avautuvaa ovea.

– Jos haluat tulla saunomaan joskus, olet tervetullut! hän huikkasi vielä ovella ja antoi Jaanan käyntikortin käteeni. Ovi sulkeutui.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>